Heijastavat paikkakortit

Muutama päivä ehtinyt vierähtämään viime kirjoituksestani. Opinnot ja työ vieneet mennessään...

Mutta on tässä samalla kuitenkin häätouhujakin pyritty edistämään. Viime viikonloppuna aloitimme siskoni Kaaso H:n kanssa askartelemaan paikkakortteja. Valmiiksi saakka niitä ei toki vielä voi tehdä, emmehän tiedä tarkalleen kuinka monta ihmistä juhliimme tulee. Mutta arvioita kuitenkin pystyy tekemään.

Meidän paikkakortti ei ole tavanomainen pahvikortti. Meille ei myöskään tule hääkarkkeja. Haluamme kuitenkin jollakin tavalla antaa vieraillemme muiston häistämme, jotakin jonka voi ottaa juhlista mukaan kotiin.

Joskus päähäni välähti heijastimet... Ajatus vieri niin pitkälle, että löysin Big Shot -leikkuriin sopivan mallisia leikkaavia levyjä, joilla voi leikata paperia, huopaa, kangasta ym. Ideana oli, että levyä voisi käyttää muihinkin häidemme askarteluihin (kuten voitte huomata täältä sydänlaatoista). Siitä se ajatus sitten lähti...
Aloin metsästämään teemavärimme mukaisesti turkoosia paksua huopaa. Sopivaa ei meinannut millään löytyä, kunnes sitten Tiimarista löytyi huopaisia, turkooseja pöytätabletteja. No, minä en käytä näitä pöydällä vaan laitoin Kaaso H:n kanssa "mankeloiden" Big Shot -leikkurilla ja niistä muodostui kuvan kaltaisia paikkakortteja.

Paikkakortit ovat siis valmistettu paksusta huovasta ja heijastinkankaasta. Taakse kiinnitämme vielä pinssin, jotta heijastimen voi oikeasti kiinnittää esim. takkiin. Etupuolelle kirjoitamme vieraan nimen.

Tällaisten paikkakorttien valmistaminen on erittäin helppoa ja näyttää sujuvan myös minulta, joka en ehkä ole kaikkein paras askartelija. Lisäksi tämä on mielestäni ihan oiva idea... häämme ovat elokuussa, joten pimenevät illat eivät ole kovin kaukana. Näistä voivat vieraamme hyötyä häidemme jälkeenkin.

Vuosi kosinnasta

Tänään on meidän 1-vuotiskihlajaispäivä.
Vuosi on vierähtänyt nopeasti siitä hetkestä, kun sanoin Tahdon rakastamalleni miehelle. Aika on vierinyt kovin nopeasti!
Tämä vuosi on ollut hyvin moninainen ja elämä on välillä kulkeutunut hyvinkin kapealle ja mutkaiselle polulle. Vain pari kuukautta yllättävän ja ehkä hieman pelokkaankin, mutta niin rakkauden täyteläisen Tahdon -sanan jälkeen tapahtui jotakin, mikä ei koskaan enään muutu. Minä sairastuin vakavasti ja tulen sairastamaan lopun elämääni. Olen sairastanut koko yhdessä olemme ajan, minun sairasteluni ovat siis kuuluneet yhteiseen elämäämme aina, vaikka karu todellisuus paljastui vasta n. 9kk sitten.

Saan ollan onnellinen, että minulla on mies, joka kestää minua silloinkin kun olen sairas, kun olen maannut sairaalassa ja joutunut liikkumaan rollaattorin turvin, kun aloitin lääkityksen joka vei kaikki voimani ja jälleen palattiin lähtö pisteeseen ja aloitettiin kaikki alusta uuden lääkkeen voimin. Tänäänkin hän kertoi, kuinka rakastaa minua, eikä ikimaailmassa jättäisi minua yksin. Tämä, jos mikä, on todellista ja ikuista rakkautta!

Meidän rakkauttamme ja elämäämme kuvastaa erinomaisesti Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna -laulu.

Leikkaa ja veivaa!

Huhhuh huijakkaa! Kylläpä sitä vaan on ihan aikuisten oikeasti potkaistu askartelut vauhtiin!
Olen aina painottanut, että minä en askartele, en ainakaan kovin usein. Suunnitteleminen kyllä sujuu, se on erittäin mukavaa, mutta että pitäisi vielä askarrella? No tuota...
Hätä ei ole tämän näköinen! Voinpa kertoa, että tällainen "hieman" peukalo keskellä kämmentäkin oleva tapaus voi osata askarrella.  Kyllä se näyttää sujuvan ja mikä parasta, apuna on huippu tiimi kaasoja ja morsiusneito! Viisaat päät vaan yhteen, niin kyllä se sujuu! Seuraavaksi voinenkin siis esitellä hienoja tuotoksiamme! :)

Esittelyyn heti ensimmäiseksi Sinellin Big Shot -leikkuri, jota minä kutsun tuttavallisemmin mankeliksi.

Jahka saimme ostettua tarvittavat välineet "mankeliin" (jonka sain äidiltäni lainaan), johan alkoi lyyti kirjoittamaan! Näppärää!

   

Valmiita sivuja kutsukortteihimme, wau!

Jotta emme päästä itseämme liian helpolla, 

tietenkin kortissa pitää olla lisää puuhastelua.

Jokaisen kortin kanteen tulee pienet sydänlaatat, joihin mankelilla ja Fiskarsin sydänlävistäjällä leikkaamisen jälkeen painoimme nimikirjaimemme. Painamiseen käytimme samaa hopeista väriä, jolla painoimme StD-korttimme ja itse leimasimena Sinellin kirjainleimasimet.

Nimikirjaimia vaille valmiita.

No, eihän kutsut suinkaan ole vielä valmiita. Tässä oli vasta kansisivut! Sisäsivuille pitää tulostaa tekstit, jotka ovatkin jo tietsikalla valmiina odottamassa seuraavaa askartelusessiota. Kun kaikki osat ovat valmiina, pääsemme liimaamaan sivuja yhteen ja siten kokoamaan kutsut loppuun saakka valmiiksi. Kutsujen valmistelusta on siis tulossa lisää kertomuksia! :)

P.S. Nyt on oiva aika käydä Sinellissä. He juhlivat 15-vuotispäiviään ja tarjoavat tammikuun loppuun saakka koko valikoimastaan 15% alennuksen!

Black.bling.White arpoo!!

Black.bling.White. hääblogissa juhlitaan 1-vuotishääpäivää 

ja 300 lukijarajan ylitystä!

Arpajaisissa palkintona huikea 100€ lahjakortti korusuunnittelija Desing Domille!

Kipaise siis osallistumaan arvontaan 31.1.2013 mennessä Tanjan blogissa!

Huntu minun tyylillä

Hihihhih, eilen posteljooni kantoi laatikkoomme odotetun pakettikortin. Riemusta hihkuen kipaisin postiin hakemaan pakettia Ameriikan maalta. :) Jännityksellä avasin paketin, koska Etsystä on tilattuna kaksi pakettia...

Etsystä tilattuja tarvikkeita

Laatikosta paljastui sulkia ja hiuskoriste/huntuverkkoa! Iiiiiihania!

Sulat ovat juuri sellaisia, kuin Etsyn nettisivuilla näyttikin. Turkoosinsävyt ovat upeita ja myöskin vaaleat sävyt ovat juuri oikeita!

En ole tainnut vielä kertoa, että päädyin birdcage -huntuun, jota pohdiskelin jo viime vuonna täällä.

Netissä huntuja ihaillen päähäni tuli idea, että teen sen itse. Saanpa ainakin juuri sellaisen, minkä haluan. Pikkusiskoni, Kaaso H on käsistään erittäin näppärä ja onkin luvannut auttaa hunnun teossa.

Lisäksi toimitamme kukkakauppiaalle riikinkukonsulkaa muistuttavia sulkia, joista olisi tarkoitus tehdä vieheet miehille.

Nyt vaan innolla askartelupuuhiin!

Paljastan valmiin teoksen hieman lähempänä häitä ;)

Palomiehen morsian arpoo!

Osallistumalla Palomiehen morsian -blogissa olevaan Aino Handmade hiuskoru arvontaan, voit voittaa 100€ lahjakortilla ihanan ja uniikin hiuskorun!
Aino Handmade -koruja löydät etsystä ja hänen blogistaan.

Klikkaa Palomiehen morsian -linkistä ja osallistu!
Arvonta päättyy 21.1.2013 keskiyöllä!

Terkkuja häämessuilta!

Kävimme tyttöjen kanssa kohottamassa hääfiilistä viime lauantaina Mennään naimisiin! -messuilla Helsingissä. Jopas oli ihanat ja idearikkaat messut!
Paikalla oli ihmisiä todella paljon, messutilat olivat mieluisat ja useat salit jakoivat ison ihmismäärän mukavasti antaen tilaa liikkua. Tykkäsin Wanhan sataman messutiloista paljon enemmän, kuin Messukeskuksesta.

Koko päivä messuilla vierähti mukavissa tunnelmissa.
Kaaso H innostui hirmuisesti teemadrinkistä, Kaaso E fiilisteli muotinäytöksissä, Morsiusneito M:n ja Kaaso H:n kanssa kävimme Sakke Majantien kuvattavana Mennään naimisiin -lehden muuttumisleikkiin ja kuunneltiinpa myös valokuvaaja Janne Miettisen luento dokumentaarisesta valokuvauksesta. Päivä oli siis täynnä kaikkea kivaa!

Kaaso H ja Kaaso S kävivät TS-Salongin mallikampauksessa ja saivatkin hyvät fiftari-tyyliset kampausideat häihimme! Minulle suunniteltiin morsiuskampausta, josta sain piirustuksen vietäväksi kampaajalleni.

Ehkäpä eniten ideoita ja pientä vihiä sain tulevaa morsiuskimppuani ajatellen.

Osaatko arvata mikä näistä sykähdytti minua eniten vai onko mikään minun tyyliseni? ;)

Tänään on muuten tasan 200 päivää häihimme! Wau! Ajatus on kutkuttava ja sopivan jännittävä. Tästä on kiva jatkaa suunnitelmien tekemistä ja toteuttamista!

Ensimmäinen hääuni

Sitä sanotaan, että unet pohjustavat johonkin tulevaan asiaan tai prosessoivat jo mennyttä asiaa.
No, ilmoillahan on tietenkin paljon kaikkea mahdollista häihin liittyvää, jotka tietyllä tavalla jännittävät minua ja aiheuttavat jopa pienenpientä stressiä (ei kuitenkaan toistaiseksi mitään kovin suurta).

Jännitänköhän/stressaankohan alitajuntaisesti enemmän kuin tiedostan, koska näin ensimmäisen hääuneni, joka kaiketi (?) jotenkin valmistaa minua tulevaan suuren päivään näyttämällä "worst case scenario"-unia?

Uni oli epäselvä ja lyhyt, mutta kuitenkin painostava.

Ihmisiä vilisi kamalasti. Paikalla olivat myös kaasoni joita en nähnyt, mutta tiesin heidän olevan lähistöllä. Ympärilläni oli hirmuinen häsellyt, ihmiset juoksivat ja puhuivat kovalla äänellä, joku jopa käskytti jotakuta toista tekemään jotain (en tiedä mitä). Ykskaks alettiin tekemään jotakin, josta koko ajan mietin, etten halua tehdä, en halua, en halua.... (jälleen jäi epäselväksi mitä)!

Yhtäkkiä herään sanoen "MULLAHAN ON POLTTARIT". Tilanne oli häkellyttävä koska tajusin todellakin puhuvani unissani ja vieläpä istuvani sängyllä. Kuinkahan paljon olin mahtanut höpistä unissani tai myllätä lakanoissa?

Jälkeen päin uni on naurattanut, mutta myös herättänyt ajatuksen, että minullahan tosiaan on joskus polttarit. Todellisuudessa en ole jotenkin suonut ajatusta koko polttareille, koska olen ajatellut, että sehän ei ole minun hommiani, vaan kaasojen.

Jos joku kaasoista tätä lukee; luotan teihin ja teidän kykyyn tietää mistä tykkään ja mistä en! <3

Helma- ja kenkäkatastrofi!

Viimeksi kirjoitellessani mainitsin liian lyhyen hääpuvun helman... siinäpä sitten todellinen ongelma!

Ostin sen ihanan puvun, josta jo näytin pienen paljastuskuvan, mutta sitten ilmeni vielä aiemmin ostamieni kenkien kanssa ongelma. Helma on auttamatta lyhyt! LYHYT!!! Ei ole todellista!

Juu... tyhmä minä... miksi en älynnyt helman olevan lyhyt tai 7,5cm korkojen olevan liian korkeat. Miten päin nyt vaan ajatteleekin... Näin se nyt vain on. Melkein pääsi itku kun tajusin tilanteen.

Pikimmiten otin yhteyden ompelijaystävääni, keksisikö hän ongelmaan ratkaisun?

Neiti T puki puvun ylleni, möyri helmoissani ja tutki viimeisen päälle kaikki kangaskerrokset läpi ja totesi pidentämisen olevan mahdotonta. MAHDOTONTA!!!! *montatippaalinssissä*

Neiti T:n pohdintojen ja suunnitelmien jälkeen hän selvitti minulle, joka en ompelemisesta ymmärä tuon taivaallista, että vaihtoehtona on lisätä pukuun tyllikerros, joka olisi olemassa olevaa helmaa hieman pidempi ja siten puvulle voisi hieman lisätä pituutta. Ensimmäisenä kuitenkin on hankittava uudet matalat kengät.

Hädissäni menin lähimmälle Haloselle ja löysin ihanat 6cm korkokengät, jotka ostin (onneksi) avokaupalla testattavaksi kotiin. Vaan pieleenhän se meni; liian korkeat korot edelleen! Kengät lähti siis takaisin Haloselle.

Tuumasta toimeen; olen kolunnut netin syöverit läpi ja kaikkialla on vain korkeita korkoja. Alan tulla tulokseen, ettei n. 3cm korkoja vain oikeastikaan kamalasti ole. Tänään hyppäsin junaan ja lähdin Helsingin kaduille tallaamaan ja pysähdyin Stillissimaan, Niinattareen, Haloselle ja Stockmannille. Em. hääpukuliikkeissä oli molemmissa yhdet matalat korot, hinta vaan varsin pökerryttävä 129€. Halosen valikoima oli ihan hyvä, mutta korot liian korkeita ja Stockalla valikoimaa ei ollut. Yllätyin todella, ettei Stockan hääosastollakaan ollut ainuitakaan matalia korkoja. HUOH!

Kenkäetsinnät siis jatkukoon! Toivottavasti matalat popot vielä osuvat kohdalleni. I hope so!

Ehkäpä ensi viikonlopun H:gin Wanhassa satamassa olevat häämessut tuottavat tulosta?

Ajatusten lentoa

Tässä iltayön tunteina, kun mies meni jo nukkumaan mutta itse haluan vielä tovin valvoa, alkaa ajatukset lentelemään. Mistään ei oikein saa kiinni vaikka kuitenkin päässä vilisee ainakin satatuhatta asiaa.
Häitämme on aloitettu suunnittelemaan 7kk sitten ja saman verran on vielä hääpäivään aikaa jäljellä. Puolessavälissä siis mennään! Minne se aika meni? Enempi ja vähempi on tullut ajateltua, että "vielähän tässä ehtii" ja on toki moni muukin näin sanonut. To do -lista näyttää pitkältä, monen monta asiaa on edessä päin odottamassa tekijää. Hui! No... ehtiihän tässä... Haha! ;)

Kun vielä saisin kaikista ajatuksistani kiinni... mielessä viuhuu kukkaset, kutsujen askartelut ja huntu. Mahdummekohan sittenkään uuteen juhlatilaan ja saanhan lyhyeksi osoittautuneen pukuni helman varmasti oikean mittaiseksi ja entäpä sitten se lyhyt helmaisemman maistraattimekon hankkiminen? Ja ne kokit ja menu! Asioitahan on pilvin pimein! Onko tämä nyt sitä kuuluisaa häästressiä?
Noooh, oikeastikin em. ja monet muut asiat ehtii hoitamaan, kunhan löytää sopivia rakoja opintojen ja töiden välistä, laitetaan vaan tuumasta toimeen! Eiks jeah?!

Jos joku tänne eksyy lukemaan blogiani, ohjeistakaa ihmeessä tätä ajatusten sotkussa olevaa morsianta! :)

Millainen hääkampaus?

Tänään olen pohdiskellut tulevaa hääkampaustani ja varannut kampaamoajat itselleni, kaaso H:lle, sekä äidilleni. Kaaso S. aikoo käydä jossakin toisessa paikassa ja Kaaso E:n kampauspaikka jäi vielä avoimeksi. Kaikki aiomme kuitenkin käydä kampaamossa, se on selvää.

Halusin vakiokampaajalleni laitettavaksi, koska hän tuntee ja tietää hiukseni vuosien takaa. Hän on aikanaan pelastanu hiukseni "katastrofin" jäljiltä ja sen jälkeen toteuttanut aina "hiusvillitykseni". Kampaajani on aivan ihana ihminen, hänen luonaan käyminen on varsinaista rentoutumista ja hän myöskin ymmärtää toiveeni ja osaa myös toteuttaa ne.
Projektina on ollut hiusteni kasvatus; olen ollut vuosia erittäin lyhythiuksinen. Oikeastaan lyhyet hiukset tulivat em. katastrofin takia ja "pelastusvaiheessa" hiukset jäivät kaulamittaisiksi, mutta jotenkin olen ajan saatossa leikannut ja leikannut ja leikannut... siis todella lyhyet hiukset, milloin milläkin mallilla.
Viime keväänä kuitenkin aloitin hiustenkasvatusprojektin joka on meneillään edelleen. Olin viime kesänä kaasona ja jo silloin halusin, että hiuksissa on oltava edes hieman pituutta kaasonkampauksia varten. Sittemmin, omien hääsuunnitelmien käynnistyttyä, päätin jatkaa kasvatusta ja tässä sitä mennään edelleen. Voin siis haaveilla ihanista kampauksista, en joudu tyytymään Wagnerin Viiviä muistuttavaan hääkampaukseen.

Kampaajan kanssa jo hieman ehdimme suunnittelemaan kampauksia, jotka sopisivat minulle ja joita olisi mahdollista toteutta omista hiuksistani ja lisäämällä hiuslisäkkeitä saadaksemme tarpeeksi hiusta kampaukseen. Pikkutyttönä tykkäsin kovasti leteistä ja sellaisia haluaisin hääkampaukseenikin; koska kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa, on alla googletettuja hääkampauksia.

Hääpostia

Save the Date -ilmoitukset askartelimme kaasojen kanssa lokakuussa ja heti itsenäisyyspäivän jälkeen postitimme ne. Muutamia häistä yllättyneitä yhteydenottoja saimme ja kiitoksia ennakkoilmoituksesta.
Emme siis ole olleet turhaan ajoissa liikenteessä; ainakin osa tulevista häävieraista jo tekee kesälomasuunnitelmia ja hääpäivän julkistaminen on ollut heille avuksi. Hyvä juttu siis!

Nyt voinkin julkistaa meidän StD-ilmoituksen, enää se ei ole salaisuus.
Tilasimme Vistaprintiltä käyntikortin kokoisia magneetteja, joissa on jouluntoivotus ja ilmoitus tulevista häistä. Magneetti kiinnitettiin Tiimarin korttipohjiin, jotka itse tuunasimme.
Mustaan kartonkiin painettiin Sinellistä ostetulla Big Shot -kuvioleikkurilla jouluinen kuvio ja lisäksi kuvioon leimattiin hopeinen väri. Sama kuvio painettiin myös pienempään luonnonvalkoiseen kartonkiin, jota ei kuitenkaan värjätty. Lopuksi päälle kiinnitettiin magneetti, joka on helppo poistaa kartongista ja laittaa vaikkapa jääkaapin oveen talteen.

Juhlatila kaaoksen partaalla!

Marraskuun lopulla kävimme juhlapaikalla, jonka varasimme viime kesänä. Voi kauhistus! Paikka ei enää miellyttänyt lainkaan; vanha seurojentalo keskellä maalaismaisemaa olikin keskellä työmaamonttua ja sisältäkin tilat olivat vähemmän houkuttelevat.
Kyseisen seurojentalon vierustontille on alettu rakentamaan alakoulua ja päiväkotia. Valmistuminen heinäkuussa 2013!! Vain kuukautta ennen meidän hääpäivää!! Ympäristö on siis aika... miten sen nätisti sanoisikaan... kaaos!

Sama "kaaosmainen tunnelma" vallitsi sisällä. Toki tiesimme paikan olevan vanha, mutta kesällä näimme sen siistissä kunnossa, juurikin häihin valmisteltuna. Näky oli hyvä!
Nyt joka paikassa oli erilaista vanhaa tavaraa ja sotkua. Pyytämiämme pöytiä emme päässeetkään mittaamaan, vaikka juurikin sen vuoksi sovimme tapaamisen paikanpäälle isännöitsijän kanssa. Isännöitsijä itsekään ei antanut kovin hyvää vaikutelmaa tilojen siistimisestä tai oikein mistään muustakaan, kysymyksiimme ei ollut kovinkaan vakuuttavia vastauksia ja itselle tuli tunne "PERUTAAN NYT HETI!".

Käynti seurojentalolla jäi kaivelemaan mieltä ja jo samana iltana päätimme pitää silmät ja korvat auki mahdollisten vaihtoehtoisen juhlatilojen suhteen.
Edessä päin oli eräät hirvipeijaiset vuonna 2006 remontoidussa vanhassa kansakoulussa joka sijaitsee kotikyläni läheisyydessä. Olen kyseisessä paikassa muutamia kertoja käynyt ja hirvipeijaisia juhliessa tykästyimme paikkaan, vaikka tila onkin hieman ahtaampi kuin em. seurojentalo.
Jo heti seuraavana päivänä otimme yhteyden ent. kansakoulun isännöitsijään ja meillä kävi tuuri; kyseinen tila on vapaana meidän hääviikonloppuna!!! JIPPIIIII! Murheet väistyivät ja saimme varattua meille uuden juhlatilan ja peruutimme aiemmin varatun seurojentalon.